Tuntuu, että elämä pyörii paikoillaan. Samat vanhat synkät asiat tulevat uudelleen ja uudelleen esiin, mieliala alenee, paino nousee, tupakkaa palaa... lista on loputon. Nyt tämä nainen haluaa aloittaa uuden elämän. Katse tulevaisuuteen, elämä terveellisemmäksi, tupakka pois ja mitä kaikkea vielä...?

Siitä voisi aloittaa, että kaikki vanhat, kytevät ja keskenjääneet suhteet unohdetaan. Eli vain minä ja minun hyväksi kaikki tuleva. Jos se rakkaus sieltä on tullakseen, niin tervetuloa vaan, mutta vanha saa jäädä. Hyvä, siinä yksi askel eteenpäin.

Asia kaksi: tupakan poltto pitää lopettaa. Kerrasta poikki ja se on siinä. Argh, siitä voi tulla vaikeaa, mutta kuka on sanonut, että elämä helppoa olisikaan... Jos vaikka laittaisi 1.2 päivämääräksi jolloin olen savuton. hmmm... Hienoa, kaksi asiaa jo saatu päätökseen!

Kolmantena asiana (joka kyllä voi olla vaikeaa ottaen huomioon tupakattomuuden), paino pitää saada putoamaan. Kesäksi bikini-kuntoon! Tai jos ei ihan, niin ainakin t-paita kuntoon. Joka kai tarkoittaa käytännössä karkkimässäilyn vähentämistä, kasvispuolen lisäämistä ruokavalioon ja liikkumista enemmän muutenkin kuin jääkaapille.

Jee! Jo pelkkä haaveilu saa mielen paremmaksi. Kunpa saisi vielä potkittua itseä toimimaan näiden ajatusten mukaan. Pikkuhiljaa, niin kai se on edettävä.

Niin se on vaan tämäkin vuosi kohta mennyt... Lomat on mennyt ja arki astunut kuvioihin.

Mulla on varmaan taipumusta kevät masennukseen tai johonkin sellaiseen. Muistan kuinka viime vuonnakin tammikuun puolella mieli rupesi hiipumaan maata kohti ja sama ilmiö oli havaittavissa taas. Tuntui jo välillä, että elämän halu karkaa kokonaan. Onneksi sain lasten isän havahdutettua ottamaan vastuuta lapsistaan ja otettua hetken aikaa oman olon parantamiseen. Josko se helpottaisi eikä tulisi pohja vastaan. Stressilläkin on varmaan oma osansa tässä notkahduksessa. On ollut muutama viikko aikamoista hulabaloota ja "tenttiin" valmistautumista. No, sekin osuus on onneksi pois tehty ja seuraavaa vaan odotellaan.

Joku uusi harrastus tekisi mieli aloittaa. Joku sellainen mikä olisi säännöllistä, jotain mitä odottaa. Jotain mikä olisi vain minun oma juttuni, hengähdystauko arjen keskelle. Joku jumppapiiri tai sellainen voisi olla hyväksi, jo painon pudotuksen auttamiseksikin. Kesäksi rantakuntoon- projekti!

Siitäpä onkin hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Nyt on haaveiltu omakotitalosta maalla, citymaasturista, etelän lomasta, koirasta, kanista, kissasta, hevosesta... ja vähän vaikka mistä lemmikkieläimistä.   Enää ei puutu kuin rahat haaveiden toteuttamiseen. Lasten kanssa on kyllä ihana haaveilla, kun heiltä tulee puhtaasti kaikki unelmat esille. Toisin kuin äiti, joka rupeaa miettimään realiteetteja, kun pitäisi antaa unelmien vallata mielen. Mutta ehkä jonain päivänä uurastus tuottaa tulosta ja joku hyvä työpaikka on minun (taikka sitten lotossa napsahtaa 7 oikein) ja sitten ainakin osa unelmista on helppo toteuttaa.

Tämä päivä on ollut kaikinpuolin mukava. Aamulla ei ihan hirveästi edes väsyttänyt nousta. Aamupäivästä käytiin lasten kanssa hiihtämässä ja pakkasessa ulkoilu sai kyl mielen virkeäksi. Iltapäivästä lähdimme kaverin kanssa penkaamaan alennusmyyntejä ja kyllähän sitä kaikkea kivaa olisi löytynyt, jos vain rahaa olisi ollut tukuttain. :)

Kovasti kaverin kannsa maailmaa yritimme parantaa reissullamme, mutta ahdistusta tuotti puhua ääneen kaikki pelot mitä on mieleen hiipinyt. Ja taas: alkoholin käyttö pelottaa, siis muiden juominen. Se kuinka tuntuu, että ihmiset valitsevat juomisen ihmisten sijaan. Ja miten tuntuu, että itselläni vain se kehä jatkuu, aina uusi ihminen jonka kanssa tutustuu, käyttää alkoholia ja pelottavan paljon. Mutta onko se niin, että kun lapsuuden on lasin varjossa viettänyt, hakee sitten aikuisena sitä samaa jatkumoa???

Orastavan suhteeni olen päättänyt unohtaa kokonaan. Pelottaa kovasti tuleva, mutta sen olen oppinut viimevuosina, kun vaikeita asioita olen läpikäynyt, että minä olen se, jota minun tulee ajatella. Ja jos jokin asia vaivaa liian paljon jo alussa, se tuskin paremmaksi muuttuu ajan kuluessa.

Ehkä jonain päivänä, unelmieni prinssi, se täydellinen mies tulee ja noutaa minut valtakuntaansa ja me saamme elää onnellisina elämämme loppuun asti. Mutta siihen asti nautin elämästä lasteni kanssa ja keskityn lasten ja omaan hyvinvointiin. :)

Kyllä olikin vaihderikas 2009 vuosi. Toivottovasti uusi vuosi on rauhallisempi ja onnekkaampi. Rakkautta ja onnea vois olla enemmän tänä vuonna ja sitä kaikkea p*kaa vähemmän.

Vuosi vaihtui mukavasti. Oltiin oikein mukavan miehen luona iltaa viettämässä. Lapset tykkäsivät kovasti. Syötiin ja juotiin herkkuja, puhuttiin mukavia, ammuttiin muutamat raketit ja sitten tultiinkin jo kotiin. Katsottiin elokuva ja nukahdettiin "siskonpetiin" koko perhe.

Taas juhlaa varjosti vain yksi pahalta tuntuva asia: alkoholi. Miten se voi olla ihmisille niin hemmetin tärkeää? En minäkään absolutisti ole, mutte liikaa sitä litkun juomista nähneenä pyrin itse sitä varomaan. Tuli vaan taas takapakkia otettua fiiliksille, kun eilen erehdyin taas tosiaan tähän asiaan mielessäni perehtymään. Ja kun tietää sen, että lasten isä ottaa mielummin pullon käteen kuin tapaa lapsiaan, niin ei tunnu hyvältä, ei!

Mutta onko alkoholi nyt se asia, mikä mut sai taas empimään orastavan suhteenalun kehitystä vai onko se vaan tekosyy sille, että mua pelottaa koko ajatus seurustelusta??? Mutta sitäkin onneksi on aikaa mietiskellä, kaiken muun ajatuksen juoksun lomassa...

Onnellista ja hyvää uutta vuotta 2010!